BARF ("Bones and raw food" tai "Biological appropriate raw food") eli suomennettuna raakaruokinta, jossa olennaisimman osan muodostaa raa'at lihaisat luut. Tunnetuksi tämän ruokintatavan on tehnyt australialainen eläinlääkäri Ian Billinghurst, jota pidetään BARFin oppiisänä. Hän on kirjoittanut aiheesta kolme kirjaa ja edistänyt niiden avulla ruokintamuodon suosiota.

BARFin ideana on pyrkiä jäljittelemään koiran lajinomaista ja luonnonmukaista ruokintaa. Alunperin koira on ollut sekasyöjä, mikä on kovin lähellä lihansyöjää. Sekasyöjä koska se tarvitsee ruokavalioonsa muutakin kuin lihaa. Koiralla on lihansyöjille tyypilliset kulmahampaat saaliseen tarttumiseen ja repimiseen sekä teräväkulmaiset takahampaat lihojen ja luiden pureskeluun. Koiran sylki ei sisällä ruuan pilkkomiseen tarvittavia ruuansulatusentsyymejä, toisin kuin kasvissyöjillä, vaan saa niitä ravinnostaan. Raa'asta lihasta koira saa niitä eniten. Koiran vatsalaukku on myös selvästi isompi kuin kasvissyöjillä, ja sen ruuansulatuselimistö on lyhyt, kun taas kasvissyöjillä tulisi olla pitkä. Koiran ruuansulatusta mitataan tunneissa, kun taas kasvissyöjien päivissä. Eli jo koiran elimistön rakenne osoittaa, että sen on tarkoitettu eläinperäisen ravinnon sulattamiseen.

Koirille on syötetty kuivamuonaa n.50-60 vuotta, jotta ruuansulatuselimistössä tapahtuisi ratkaisevia fysiologisia muutoksia vaatisi se jopa 10 000 vuotta. Joten muutaman vuosikymmenen vallalla ollut kuivamuonaruokinta ei ole muuttanut koiran elimistön rakennetta.

Olennaisin ero kuivamuonaruokinnan ja raakaruokinnan välillä on se ettei ole tarkoitus muodostaa mitään täydellisesti tasapainoitettuja aterioita. Kaikkien ravintoaineiden saanti ei ole tarkoitus varmistaa yhdellä aterialla, eikä edes yhden päivän aikana vaan tasapainoinen kokonaisuus muodostuu pidemmän ajanjakson aikana, 1-4 viikkon aikana. Kuivamuonateollisuus on saanut ihmiset siihen uskoon että koiralle tulisi tarjota täydellisesti tasapainotettuja aterioita. Jo ravintoaineiden imeytymisen kannalta on parempi ettei kaikkia tarjota kerralla. BARFin ideana on riittävän monipuolisella ruokavaliolla ja tarvittaessa lisäravinteilla varmistaa ravintoaineiden riittävän saannin.

LIHAISAT LUUT

Lihaisat luut eli luut jossa lihaa ja luuta 50/50 esim. broilerin siivet. Näiden tulisi muodostaa n. 60% koiran ruokavaliosta, yksilöstä riippuen. Jos luiden määrä jää huomattavasti vähisemmäksi, saattaa kalsiumin saanti jäädä liian pieneksi. Kaikkien mahdollisten eläinten luut ovat suositeltavia, mutta RAAKANA. Suosituimmat lihaisat luut ovat broilerin ja kalkkunan, ne ovat pehmeitä ja sulavat yleensä hyvin.

KASVISSOSEET

Lihaisten luiden lisäksi ruokavalioon kuuluu raaoista kasviksista tehdyt soseet. Soseena koska silloin koira pystyy parhaiten hyödyntämään niissä olevia ravintoaineita. Suositeltavaa on käyttää paljon vihreitä lehtivihanneksia, ne sulavat hyvin ja sisältävät monipuolisesti ravinroaineita. Kasviksia voi muuten käyttää laidasta laitaa, paitsi sipulia. Luonnonkasvejakin voi käyttää, kunhan ottaa selvää mitkä ovat syötäväksi kelpaavia. Myös hedelmiä ja marjoja voi käyttää.

MUUT RAAKA-AINEET

Ruokavalion olisi hyvä sisältää vähintään kolmen eri eläimen lihoja, jotta monipuolisuutta tulisi riittävästi. Lisäksi kalaa ja sisäelimiä n. kerran viikossa. Kalasta koira saa D-vitamiinia ja hyödyllisiä rasvahappoja. Maksasta taas koira saa tarvitsemansa A-vitamiinin. Myös muut sisäelimet kuten sydän ja naudanmaha ovat hyviä lisiä ruokavalioon.

Hapanmaitotuotteista on monesti hyötyä vatsan toiminnan kannalta, vaikka koira ei sitä varsinaisesti tarvitse. Niillä on vatsaa rauhoittava vaikutus, ja ainakin alkuvaiheessa siitä saattaa olla apua.

Kokonaiset raa'at kananmunat ovat myös erinomaisia ravinnonlähteitä.

LISÄRAVINTEET

Lisäravinteiden tarve riippuu täysin koiran ruokavaliosta. Tarpeeksi monipuolinen ruokavalio, jossa otettu huomioon raaka-aineiden ravintosisällöt, riittää kattamaan ravintoaineiden tarpeen. Lisäämisestä ei kuitenkaan ole haittaa, jos niitä käyttää kohtuudella.

E-vitamiinia on yleensä hyvä antaa jossain muodossa, sillä sitä tuhoutuu pakastettaessa. Erilaiset kasviöljyt sisältävät E-vitamiinia, esim. vehnänalkioöljy ja pellavasiemenöljy.

Muita yleisesti annettuja lisäravinteita ovat merilevä, B-vitmiini ja C-vitamiini.