Pyreneittenmastiffi on hyvin vanha espanjalainen rotu joka polveutuu molossityyppisistä koirista joita foinikialaiset toivat mukanaan Espanjaan kauppamatkoillaan n. 300 e.Kr. Kirjoitettua tietoa rodusta löytyy niin kaukaa kuin 1300 -luvulta, jolloin Aragonian kuninkaalla Ramino I El Monjellalla oli muutamia musta-valkeita koiria, joita kutsuttiin pyreneitten-mastiffeiksi. Espanjassa kehittyi rinnan kaksi rotua, Pyreneittenmastiffi ja espanjamastiffi, joiden tehtävinä oli vartioida karjalaumoja sekä ylimystön linnoja. Pyreneittenmastiffi toimi vuosisatojen saatossa Aragonialasten lammaslaumojen vartijana suojellen lampaita susilta ja karhuilta. Pyreneittenmastiffien vartioidessa, laumaa paimensi paimenkoirat. Pyreneittenmastiffirodun historiaa voidaan verrata pyreneittenkoiraan jotka alunpitäen oli sama heterogeeninen rotu joka toimi samoilla alueilla samoissa työtehtävissä vuosisatojen saatossa aina vuoteen 1659 jolloin Espanjalle kuulunut pyreneittenvuoriston pohjoisosa luovutettiin Ranskalle. Tämän ajan jälkeen ranskalaiset ryhtyivät jalostamaan pyreneittenkoiraa hovikoiraksi ja ylhäisön lemmikiksi. Espanjan puolella pyreneitten-mastiffia pidettiin tämänkin jälkeen työkoirana, jonka ulkoisia ominaisuuksia ei niinkään jalostettu, vaan työkoiran ominaisuudet ratkaisivat. Tämän vuosituhannen alkupuolella näitten koirien pitäminen oli luvanvaraista, yksi pyreneittenmastiffi kahtasataa lammasta kohti. Nämä koirat varjelivat lampaita susilta ja karhuilta. Kun sudet metsästettiin sukupuuttoon vuoristoalueilla ja sisällissodan ankeat ajat koittivat, rotu katosi lähes kokonaan. Daniel Lorensin, Pere Fontin, Jose Masipin ja Rafael Malo Alcrudo ryhtyivät 1970-luvulla kokoamaan jäljellä olevia yksilöitä. Suureksi avuksi osoittautuivat vanhat ihmiset, jotka tunsivat koiratyypin ajalta ennen Espanjan sisällissotaa 1936 - 1939. Työ rodun elvyttämiseksi aloitettiin noin 70 koiralla, joista kaikki eivät suinkaan edustaneet toivottua tyyppiä, mutta olivat tärkeitä riittävän geenipohjan luomiseksi. Perheelläni oli pyreneittenmastiffi 1950-luvulla. Nykyinen tyyppi ei juuri eroa tuolloisesta. Samaa ei voi sanoa monesta muusta molossirodusta, ne eivät ole ominaisuuksiltaan samalla tasolla kun 50 vuotta sitten, kertoo Rafael Malo Alcrudo. Alussa (noin vuodesta 1973-1979), Espanjan rotujärjestön, Mastin del Pirineo de España päätehtävänä oli huolehtia ja pelastaa ne muutamat hyvät rodun edustajat jotka silloin vielä tekivät töitä Espanjan vuoristossa. Järjestön seuraavana tehtävänä oli laatia järkevä suunnitelma rodun kasvatustyölle ja rodun kohtuulliselle leviämiselle, ensisijaisesti Espanjassa. Pyreneittenmastiffi vahvisti alussa asemiaan Aragoniassa, rodun alkuperäisessä ympäristössä, ja vähitellen myös muualla Espanjassa. Tämän jälkeen kului muutama vuosi jonka jälkeen kiinnostus rotuun heräsi ulkomailla. Ensimmäisenä oli Ruotsi ja muutama kuukausi tämän jälkeen Suomi. Kookkaan, sympaattisen ja runsasturkkisen koiran sanotaan olevan kuin luotu suomalaiseen makuun. Ensimmäinen pentue syntyi vuonna 1987 Martti Riukulan Brookhams kenneliin. Samana vuonna Suomeen päätettiin perustaa kerho tukemaan pyreneittenmastiffien asemaa suomen koirakannassa. 2000-luvulle siirryttäessä rotua tavataan myös mm. Norjassa, Tanskassa, Virossa, Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa, Belgiassa, Hollannissa, Italiassa, Ranskassa, Portugalissa, Tshekkoslovakiassa Japanissa ja USAssa. Kasvatus Pyreneittenmastiffi oppii nopeasti ja on myös vahvasti tapauskollinen. Motivointi on koulutuksen avainsana, sillä koiralla on paljon omaehtoista päättelykykyä. Alkuperäisessä työssään koira joutui toimimaan ilman valvontaa joten toiminta-mallien opettaminen koiralle on tärkeää. Jatkuva opitun tiedon näyttäminen ei ole luontaisinta pyreneittemastiffeille. (" johan minä näytin että osaan istua! - mitä sinä taas kyselet sitä!"). Pyreneittenmastiffi on myös hyvin paikkauskollinen eikä luontaisesti kaipaa uusia haasteellisia ympäristöjä, joten jos aikomuksenasi on liikkua koirasi kanssa mitä erilaisimmissa paikoissa harjoittelu kannattaa aloittaa heti pentuna. Pyreneittenmastiffi ei myöskään luontaisesti kyseenalaista paikkaansa laumassa vaan sopeutuu yleensä mielellään ihmisten alapuolelle. Edellytyksenä tämän toteutumiselle on johdonmukainen kasvatus jossa koiran päätä ei pistetä pyörälle sallimalla tänään jotain ja kieltämällä tämä huomenna.
Luonne Rotu on ilmiömäinen sopeutuja. Piirteen tulee nojata itsetuntoon ja hyviin hermoihin, ei toimintakyvyttömyyteen. Siksi oikeanlaisen luonteen omaava koira antaa oitis vaikutelman arvokkuudesta. Vaikutelma ei yksin johdu majesteettisesta koosta, vaan tavasta tuoda se esille. Koira ei norkoa huomiota, vaan on ikään kuin Rotumääritelmässä luonetta kuvataan seuraaville sanoilla: "Hyväntahtoinen, säyseä, ylväs ja erittäin älykäs. Vieraita kohtaan peloton, kova ja perääntymätön. Ystävällinen toisille koirille, mutta tuntee omat voimansa. Joutuessaan tappeluun pyreneittenmastiffi on erittäin taitava ja osoittaa perineensä vuosisatojen takaiset käyttäytymisensä taistelussa susia vastaan." Pyreneittenmastiffia kuvataan rauhalliseksi, mutta oikeanlaisen temperamentin omaava koira on myös notkea, nopea että erittäin voimakas, ei vain kookas ja rauhallinen. Ulkomuoto Pyreneittenmastiffi kuuluu molossikoiriin joka tulee näkyä myös ulkomuodossa. Poiminta rotumääritelmässä tärkeistä ulkomuodollista seikoista : Yleisvaikutelmaltaan hyvin suurikokoinen, suorakaiteen muotoinen ja tasapainoinen. Suuri, voimakas ja kohtalaisen pitkä pää. Leikkaava purenta. Silmät ovat pienet, mantelinmuotoiset ja pähkinänruskeat, mieluiten tummat. Keskikokoiset, riippuvat, sileät, kolmion muotoiset ja silmälinjan yläpuolelle kiinnittyneet korvat. Kartiomainen, leveä, voimakas, lihaksikas ja notkea kaula. Runko on suorakaiteen muotoinen, hyvin vahva ja roteva; erittäin voimakas, mutta joustava ja ketterä. Leveä, syvä, lihaksikas ja voimakas rintakehä. Eturaajat ovat täysin pystysuorat. Takaraajat ovat voimakkaat, lihaksikkaat ja sivulta katsottuna sopivasti kulmautuneet, takaa ja sivulta katsottuna pystysuorat. Kintereet ovat yhdensuuntaiset. Oikea takaraajojen rakenne mahdollistaa vaivattomat, voimakkaat ja tyylikkäät liikkeet. Perusväri on valkoinen, jossa aina hyvin selvä maski. Joka puolella koiraa voi olla maskin värisiä, selvästi erottuvia epäsäännöllisiä laikkuja. Korvat ovat aina värittyneet. Kolmiväriset tai täysin yksiväriset yksilöt eivät ole toivottuja. Hännänpää ja raajat ovat aina valkoiset. Maski on selvästi erottuva, ja laikkujen reunat mieluiten selvärajaiset. Karvan tulee olla tyvestä mahdollisimman vaalea, mieluiten täysin valkoinen. Arvostetuimmat värit tärkeysjärjestyksessä ovat puhtaan tai lumenvalkoinen, jossa on keskiharmaita, voimakkaan kullankeltaisia, tummia, mustia, hopeanharmaita, vaaleanruskeita, hiekan-värisiä tai marmoroituja laikkuja. Punaiset laikut tai kellanvaalea perusväri eivät ole toivottuja. Karva on tiheää, paksua ja kohtalaisen pitkää. Karvan ihanteellinen keskipituus ylälinjan keskellä on 6 - 9 cm; karva on pitempää selässä, kaulassa, vatsassa, olkavarsien ja säärten takaosassa sekä hännän puuhkassa, jossa karva ei ole yhtä karheaa kuin muualla. Karva on laadultaan karheaa, ei villavaa. Koko: Ylärajaa ei ole määritelty. Samanarvoisista yksilöistä kookkaampi on aina arvostetumpi. Alaraja uroksilla on 77 cm ja nartuilla 72 cm, on kuitenkin toivottavaa, että ne ylittyvät selvästi. Suositeltava säkäkorkeus on uroksilla yli 81 cm ja nartuilla yli 75 cm. Jalostus Pyreneittenmastiffit kuuluvat jalostuksen tavoiteohjelma ja perinnöllistensairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISA-ohjelmaan) vuodesta 1995, jossa määritellään jalostus-yksilöiden terveydentilasta seuraava: Pentujen vanhemmista tulee olla astutus- hetkellä voimassa: Lonkkakuvauslausunto: Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkaniveldysplasian aste D Lonkkakuvausikä on vähintään 18 kk. Kyynärnivellausunto: Tutkimustuloksella ei ole vaikutusta rekisteröintiin. Kyynärkuvauksen alaikäraja on 18 kk. On selvää, että koiran terveys on ensisijaisen tärkeää. Koiramme ovat olleet kohtuullisen terveitä, mutta kuten aiemmin on todettu, parantamisen varaa on olemassa. Jalostukseen käytettävän koiran tulee olla hyväluonteinen ja terve ja sen tulee vastata rotumääritelmän mukaista rodun luonnekuvausta. Jalostukseen käytettävän koiran tulee olla yleisesti yhteiskuntakelpoinen. Viimeisenä, mutta ei merkityksettömänä tavoitteena on tietenkin rotumääritelmän mukainen ulkomuodon ja rakenteen omaava koira. Jalostukseen käytettävän yksilön tulee olla palkittu vähintään kolme (3) kertaa näyttelyssä, joista kaksi (2) nuorten- tai avoimenluokan ensimmäisellä palkinnolla. Tulosten tulee olla kahdelta eri tuomarilta. Tällä hetkellä jalostusta ohjaa ulkomuotoarvostelun ja jalostustarkastusten ohessa myös PEVISA sekä astutusrajoitus. Uroksella saisi olla enintään kolme pentuetta per vuosi. Nartulla puolestaan saisi olla kaiken kaikkiaan vain kolme pentuetta. Vuositasolla rekisteröidään useita pentueita joissa jalostus-kriteerien noudattamista on laiminlyöty. Kanta Suomessa Suomessa rikottiin 1000 pyreneittenmastiffin rekisteröintiraja vuonna 2002 ja kanta on sen jälkeen tasaisesti kasvanut noin 70-100 pennun tahtiin. Pyreneittenmastiffin terveys. Pyreneittenmastiffien terveyden tila on kohtalaisen hyvä. Seuraavassa on esitelty niitä sairauksia, joita pyreneittenmastiffeissa esiintyy ja joita jalostus-työssä pyritään vastustamaan: Lonkka ja kyynärniveldysplasia. Jalostus-valinnoilla pyritään vaikuttamaan dysplasia asteeseen. Pyreneittenmastiffien silmiä on tutkittu verrattain vähän. Kuitenkin tiedetään, että pyreneitten-mastiffeilla on esiintynyt luomien asentovirheitä. Pyreneittenmastiffeilla esiintyy jossain määrin iho-ongelmia, jotka saattavat joillain yksilöillä kehittyä niin pahoiksi että ihoa ei saada lääke- tai muilla hoidoilla hyvään kuntoon. Yleisimpiä ovat erilaiset bakteeriperäiset ihosairaudet(kuten hot-spot, karvatulehdus) sekä allergiset (atooppiset) ihottumat. Taipumus sairastua erilaisiin ihosairauksiin on ilmeisesti jossain määrin periytyvää, joten voimakkaista iho-oireista kärsivää koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen. Pyreneittenmastiffin hoito Pyreneittenmastiffi ei kaipaa ylenpalttista liikuntaa mutta terve aikuinen pystiffi seuraa kyllä mielellään mukana isäntäväen maltillisissa liikuntaharrastuksissa, maraton vaan taitaa olla pystiffin mielestä hullujen puuhaa. Rodulla ei ole nimeksikään metsästysviettiä, vietti rajoittuu omalle reviirille tunkeutuneen riistan hätyyttämiseen pois alueelta. Turkki on melko helppohoitoinen ja vaatii säännöllistä harjausta pysyäkseen puhtaana ja terveenä. Satunnainen pesu ei myöskään ole pahitteeksi. Pyreneittenmastiffin hankinta Mikäli olet aikeessa hankkia pyreneittenmastiffia paras vaihtoehto on ottaa yhteyttä rodun pentuvälittäjiin joiden listoille päätyy jalostuksen tavoiteohjelman täyttävät yhdistelmät. Varmistathan myös että kasvattaja on sitoutunut noudattamaan Kennelliiton asettamia muita sääntöjä. |